Pohditaanpas: viime huhtikuun eduskuntavaaleissa Sdp ja Vasemmistoliitto olisivat saaneet enemmistön yhdessä eduskuntaan ja perustaneet Suomeen vasemmistohallituksen. Ensi töikseen pääministeri Rinne olisi sanonut, että työmarkkinaosapuolten välille pitää saada yhteiskuntasopimus, jonka tavoitteena on työajan lyhennys ja isommat palkat kaikille. Jos ei sopimukseen päästä, ryhtyy haliitus muihin toimiin.
Samalla pm Rinne olisi lohdutellut saunaillassa kavereitaan Lylyä, Palolaa, Fjäderiä ja kumppaneita, että kun todennäköisesti EK:edustajat moisesta sopimuksesta kieltäytyvät, tekee hallitus tarvittavat tomenpiteet joka tapauksessa. Ja vielä vähän enemmän! Ei hätiä mitiä pojat!

Noh, tämä yhteiskuntasopimus-jumppa käytiin läpi pariin kertaan, mutta yrittäjäjärjestöt eivät voineet suostua toimii , joilla niiden asema olisi heikentynyt merkittävästi. EK vetosi myös useasti hallitukseen, ettei se voi hyväksyä sopimusta, jonka lopputulos on ennalta saneltu, vaan hallituksen pitäisi antaa työnarkkinajärjestöjen neuvotella puhtaalta pöydältä – niinhän hyväksi osoittautunut kolmikanta on aina toiminut.

Noh, Rinteen yhteiskuntasopimusta ei syntynyt ja silloin vasemmistohallitus otti ohjat käsiinsä. Ne päättiivät että Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi kaikkien viikkotyöaikaa leikataan viidellä tunnilla, jotta yhä useammalle riittäisi töitä. Palkat nousisivat nykyisestä ostovoiman nimissä. Säädettäisiin pakottavalla lainsäädännöllä tasot joita ei voi alittaa missään sopimuspöydissä tai toimialakohtaisesti. Julksen sektorin 38 päivän lomat otettaisiin käyttöön kaikilla aloilla työvoiman jaksamisen turvaamiseksi kun eläkeikääkin on päätetty mekaanisesti nostaa. Samalla hallitus linjasi, ettei kauppoja saa pitää enää auki sunnuntaisin, mutta myyjien palkat on pidettävä entisellä tasolla ja lisien siirryttävä peruspalkkaan.

Kun nyt EK ja oppositiopuolueet keskusta ja kokoomus etunenässä olisivat älähtäneet sanelupolitiikalle ja pyytäneet mahdollisuutta vielä neuvotella, olisi Rinne tylysti todennut ettei näe neuvotteluille tarvetta. Niitähän oli jo pariin otteeseen yritetty. Samalla Ay-liike ja hallitus yhteen ääneen syyttää EK:ta siitä, että nämä haluavat silkkaa vastakkainasettelua Suomeen. Tuijottavat vain omaan napaansa vaikka on suomalaisten etu kyseessä.

Ymmärrettävästi EK masinoi työsulkuja ja mielenosoituksia pikavauhtia, sillä sen mielestä hallitus kävelee nyt sanelupolitiikallaan yli perustuslain ynnä kansainvälisten sopimusten. Yritykset tarvitsevat ennakoitavuutta toiminnassaa, ei nille voi yhtäkkiä sälyttää lisäkustannuksia ja velvoitteita ilman sopimista. Kuka nyt haluaa enää yrittäjäksi edes ryhtyä? ”Valintakysymyksiä”, virnuilee palkansaaja.

EK ihmettelee, että paikallista sopimistahan tässä on haluttu välillä myös hallituksen ja Ay-liikkeen taholta, nyt siltä putoaa pohja kun hallitus sanelee työehdot ihan yksikantaisesti, tosin Ay-liikkeen halujen mukaan. Hallitus ja palkansaajajärjestöt tuomitsevat EK:n masinoimat työnseisaukset vastuuttomina. Miten ne muka auttavat Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin kasvattamisessa?

Onneksi edellinen oli vain jossittelua. Eihän mikään hallitus tai työmarkkinajärjestö noin toimisi. Eihän?