Kun vajaat pari vuotta sitten Antti Rinne aloitti kampanjansa kohti SDP:n puheenjohtajuutta, pidettiin häntä totaalisena kummajaisena ja vastavirtaan uivana talouspolitiikan ajattelijana. Samalla kun koko Eurooppa ja Suomi kiristi vyötä budjettiensa tasapainottamiseksi, vaati Rinne elvytystä, vaikka sitten velkarahalla. Melko moni suomalainen – puoluekannasta riippumatta – kavahti ajatusta vastuuttomana. Moni pohti Suomen luottoluokitusta, tuijotti velkasuhdelukuja ja laski, ettei kotonaankaan syö enempää kuin tienaa.

Viime syksynä äänet maailmalla alkoivat kuitenkin muuttua. Sekä OECD että IMF ovat toistuvasti kehottaneet taantumassa taapertavia maita harkitsemaan uudestaan elvyttävän talouspolitiikan mahdollisuutta. Euroopassa on herätty pohtimaan, josko kiristyspolitiikalla kaivetaan suhdannekuoppaa aina vain syvemmäksi. Historiallista oli Euroopan keskuspankin käynnistämä elvytys viime keväänä. Myös Suomessa pilkahti toivo kiristyspolitiikan heittämisestä nurkkaan, mutta eduskuntavaalien alla tuuli taas kääntyi ja on sittemmin voimistunut porvarihallituksen tehdessä ideologisia linjanvetojaan. Miksi näin kun nyt muu Eurooppa ja maailma ovat menossa toiseen suuntaan?

Suomen talous on vaeltanut synkkyydessä jo vuosia. Viime hallituskaudella pyrittiin ajan muodin mukaisesti painamaan budjettivajetta alas ja pysäyttämään velkaantuminen. Yhteensä sopeutuksen määrä oli lähes seitsemän miljardia neljän vuoden aikana. Kun talousennusteet näyttivät hieman valoa, tehtiin jälleen yksi kiristävä budjetti ja kas; talousennusteet korjattiin aina trendinomaisesti sen jälkeen alas.

Nyt uuden SSS hallituksen myötä kyyti tulee olemaan vielä kylmempää, sillä ideologiansa sokaisemana hallitus katsoo olevan nyt etsikkoaika talouskriisin nimissä purkaa sosialidemokraattien luoma hyvinvointivaltio. Markkinataloutta ja individualismia kumartavat herrat viis veisaavat talousviisaiden opeista ja toimivat täysin ideologisista lähtökohdista joita ei voi tutkitulla tiedolla perustella. Kansaan lietsotaan kriisitietoisuutta: ”Suomi on Kreikan tiellä jos sinä mummo et leikkaa toimeentuloasi”. SSS-hallituksen mukaan vaihtoehtoja ei ole.

Eikö?

Ensinnäkään elvytys ja samalla säästäminen ei ole toisiaan poissulkevia vaikka hallituksemme näin uskotteleekin. Olennaista on mitä rahalla tehdään ja mistä säästetään.

Kun Suomi yhä saa markkinoilta lainaa lähes nollakorolla, olisi nyt mahdottomasti parempi hetki tehdä investointeja kuin noususuhdanteessa. Esimerkiksi tiestömme korjausvelka on lähes kolme miljardia ja kasvaa vuosi vuodelta. Infra- ja rakennusinvestoinnit ovat varsin työllistäviä ja niihin laitetut eurot palautuvat moninkertaisena valtion kassaan. Älä usko porvaria, joka infraelvytyksestä puhuttaessa mainitsee sen autioksi jääneen lentokentän Espanjassa. Olennaista on, että tietyt investoinnit pitää joka tapauksessa jossakin vaiheessa tehdä, miksi ei siis nyt laskusuhdanteessa. Tämä tulisi muistaa myös kuntatasolla.

Entä ne säästöt? Eikö ole vaihtoehtoa eläkkeiden ja lapsilisien leikkaamiselle, päivähoitomaksujen korotukselle, ansiosidonnaisesta nipistämiselle? On. Hallituksen toiminta vain on todella saamatonta sellaisten säästöjen ja toimintatapojen muutosten osalta, joilla olisi positiivinen vaikutus kestävyysvajeeseen ja talouteen ilman leikkuria. Esimerkiksi on jäänyt kokonaan unohduksiin, että Suomen vaihtotasetta olisi helppo korjata positiivisemmaksi, jos emme joutuisi tuomaan energiaa ulkomailta 9 miljardilla vuodessa. Toisaalta viime hallitus käynnisti harmaan talouden torjuntaohjelman ja viritteli keskustelua verokikkailun torjumisesta – vain että nykyinen hallitus sai vaieta ongelmat uudestaan kuoliaaksi. Noin 8 miljardia euroa vuodessa häviää Suomesta erilaisen verosuunnittelun muodossa.
Sote-uudistusta sentään vatuloidaan kohti maaliaan yhä. Hyvä niin, sillä toteutuessaan sen tuoma säästöpotentiaali lasketaan vähintään miljardissa.

Kun sitten ideologisesti ei koroteta rikkaiden verotusta tai tehdä edellä mainittuja vaan leikataan valmiiksi pienituloisilta, eläkeläisiltä, sairailta ja koulutuksesta sekä tutkimuksesta, sahaa hallitus omaa oksaansa. Tai siis Suomen oksaa. Hallitus ohittaa monet lainalaisuudet ideologiansa vimmassa.

Kun vienti sakkaa, on kotimainen kysyntä myös Suomessa tärkeässä roolissa ehkäisemässä massatyöttömyyttä ja pitämässä talouden pyörät edes pienessä liikkeessä. Kun sitten leikataan erilaisten tukien ja tulonsiirtojen muodossa suoraan ostovoimasta, ei suomalainen pienyrittäjä hypi riemusta, vaan seurauksena on kasvava määrä tyhjiä liiketiloja. Ostovoimaa syö myös pitkään jatkuneet äärimaltilliset palkankorotukset ja ensi vuonna edessä on eläkeläisten tulotason alasajo asumistuen leikkausten myötä. Esimerkiksi Ruotsi nostaa eläkkeitä samaan aikaan 4% kotimaisen kulutuksen vahvistamiseksi.

Samalla kuilu hyvin ja huonosti toimeentulevien välillä kasvaa. OECD julkaisi viime vuoden lopussa mielenkiintoisen tutkimuksen tuloerojen vaikutuksesta talouskasvuun. Yksiselitteinen lopputulema oli, että tuloerojen kasvu nakertaa talouskasvua – ja toisin päin. Pääministeri Sipilältä tämä(kään) tutkimus tuskin on mennyt ohi, mutta toimintatavat ovat päinvastaiset suositellusta.

Toisaalta Suomi on pärjännyt globaalin markkinatalouden aikana korkealla osaamisella ja kaikkien osaamispotentiaalia hyödyntäen. Esimerkiksi EU:n tutkimusten mukaan suomalainen kaikille lapsille subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon on parasta ennaltaehkäisyä oppimisvaikeuksille sekä syrjäytymiselle ja sen oppimiseroja kaventavat vaikutukset ovat todistettuja. Toisaalta päivähoito on mahdollistanut vanhempien työskentelyn kotiin jäämisen sijasta ja joustavan siirtymisen työmarkkinoilla tarpeen mukaan. Ensi vuonna oikeus lakkaa ja päivähoitomaksut nousevat samalla kun ryhmäkoot kasvavat. Yleensä kannustinloukuista niin kovin huolissaan oleva porvarihallitus luo vaarallisen kannustinloukun nyt aivan itse ideologisista syistä ja uudistuksesta maksettavan hinnan saamme tietää vuosien kuluttua.

Samalla korkea osaaminen alkaa olla Suomessa kohta muisto vain. Jos viime hallitus vielä nipisti esimerkiksi korkeakoulutuksesta ns. ”löysät pois” niin tämä hallitus antaa kuoliniskua. Kärkihankkeiden nimissä lusikalla annettavat roposet ovat yhtä tyhjän kanssa kun samalla otetaan kauhalla jos toisellakin. Koulutusjärjestelmän tasa-arvoisuus on uhattuna ryhmäkokojen kasvaessa ja koulujen eriytyessä. Tutkimustoiminnalla ja korkeatasoisella tieteellä taas voitaisiin luoda monta uutta pientä Nokiaa Suomeen. Nyt se näyttää mahdottomalta. Ilmeisesti eräät tahot ovat ajamassa Suomea halpatyömaaksi, jossa kunnianhimoa ja korkeaa osaamista ei kaivata, vain työtä jolla ei ihminen tule toimeen ja samalla kun omistavan portaan voitot maksimoituvat.

Suomen talous ui synkissä vesissä, se on totta. Kriisitietoisuuden lietsominen Kreikan tiellä pelottelemalla ei kuitenkaan ole keino, jolla Suomi nousee, ei edes talousviisaiden mielestä. Tämä ajatusmaailma on vahvasti ideologisesti värittynyt ja kuvastaa vain ja ainoastaan Suomen tämän hetkistä hallituspohjaa.
Suomalaista osaamista, hyvinvointia ja talouskasvua ajetaan alas ideologian nimissä.