Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämiehen (kok.) kirjoitusta (TS 21.12.) lukiessa nousi lämmöt punaiselle, eikä tämä johtunut joulun läheisyydestä. Häkämiehen teksti oli sellaista työntekijän halveksuntaa alusta loppuun, että kyllä suututtaa.

Korjataanpa kaikki EK:n jo pelottavan tutuksi tulleet väittämät.

Saksan mallin hienoutta oikeistosiipi ja EK kuorossa hoilottavat. Saksassa työttömyysaste on kieltämättä kaunis 5% mutta mitä tämän taakse kätkeytyy? Saksaan saatiin vasta äskettäin minimipalkka, 8,5e tunnilta. Työ on hyvin pirstoutunutta; kokoaikatyö on harvassa ja osa-aikainen sitäkin yleisempää. Tämä on johtanut siihen, että palkalla ei työntekijä tule toimeen vaan lisätuloa joudutaan hakemaan sosiaaliturvasta. Yritykset siis ulkoistavat osan palkanmaksusta yhteiskunnalle. Tällaista ”täydentävää sosiaaliturvaako” me Suomeen haluamme? Saksan mallissa halpatyömarkkinat käyvät kuumina.

Suomen malli mahdollistaa jo nyt paikallisen sopimisen yrityksissä, jonka EK autuaasti tahtoo unohtaa. Työehtosopimukset määrittävät vain työehtojen minimin.

Työaikapankkia käytetään suomalaisyrityksissä jo jossain määrin, mutta liian usein tässäkin mennään työnantajan etu edellä. Miksi EK:n mielestä vain työntekijän tulee joustaa yrityksen tarpeen mukaan? Häkämiehen mukaan työntekijä pitäkööt lomansa silloin kun tilauskanta on heikompaa. Olisiko yhteiskunnallisesti saati työssä jaksamisen kannalta kestävää, että lomiaan ei voisi enää suunnitella tai ennakoida?

Suomen passiivisella työttömyysturvalla Häkämies tarkoittanee ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia. Nämä on kuitenkin työntekijä itse kerryttänyt –ne eivät ole yritysten pussista pois. Toisaalta taas Saksassa työnantaja joutuu maksamaan suuria irtisanomiskorvauksia työntekijöitä vähentäessään.

Suurin syy EK:n haluun alentaa ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia on, että niiden varassa elävät saataisiin nopeammin takaisin työhön ja huomattavasti aiempaa alemmalla palkalla, kun työntekijällä ei olisi valinnanvaraa.

Häkämies haluaa palkankorotusten jäädytystä, mutta toivoo valtion turvaavan ostovoiman veronalennuksilla. Näinkö Häkämies kannattaa sosialismia jossa valtiovalta varmistaa yritysten kilpailukyvyn ja turvaa työntekijän ansiotason? Eikös tämä ole markkinatalouden pelisääntöjen vastaista?

Mistä EK kompensoi esittämänsä 4 miljardin veronalennukset? Pieni- ja keskituloisille toki on syytä ostovoiman nimissä antaa verohelpotuksia, mutta vastavuoroisesti rikkaiden verotusta on kiristettävä ja pääomatuloverotuksen progressiota lisättävä. EK:n papereissa kompensointi olisi pelkkä palvelujen leikkauslista.

EK:n ja kokoomuksen kuoron laulu on ollut melko yksitoikkoista viime aikoina. Suomi nousee suosta ”talkoilla” eli ilmaisella työllä ja leikkauksilla. Kaikki eivät näihin talkoisiin tosin osallistu; yritysjohtajat ja sijoittajat voivat katsella vierestä kun työntekijät pelastavat isänmaata.

Totuus on, että leikkauksilla ei saavuteta kansantaloudessa lisäarvoa saati kylvetä kasvun siemeniä. Palkanalennukset syövät ostovoimaa. Työehtojen heikentyminen johtaa siihen ettei työnteolla elä. Elinkeinoelämälle on jo annettu Kela-maksun poiston ja yhteisöveron alennuksen myötä 2 miljardin kevennykset kilpailukyvyn parantamiseksi. Olisiko Häkämies ja kumppanit siis aika lopettaa ruikutus, kääriä hihat ja alkaa tekemään kahdella lisämiljardilla innovaatioita ja investointeja – vain sitä kautta syntyy työtä ja saadaan Suomi nousuun!