Turun Sanomissa ja muissa medioissa on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti lasten päivähoidosta. Milloin on haluttu rajoittaa päivähoito-oikeutta, milloin taas tyrmätty kaikenlaiset esitetyt uudistukset. Selvää on, että nykymalli alkaa olla aikansa elänyt. Lasten päivähoito on useimmissa kunnissa niin joustamatonta, ettei se hyödytä enää ketään: ei lapsia, ei perheitä, ei kuntia, ei työelämän tarpeita ja sitä kautta ei myöskään kansantalouttamme.
Koska osa-aikainen päivähoito on kankeaa ja ylihinnoiteltua suhteessa hoidon määrään, on järjestelmä omiaan vähentämään osa-aikaisen työskentelyn taloudellista mielekkyyttä pienten lasten vanhemmille. Toisaalta se kannustaa käyttämään päivähoitoa kokoaikaisesti, vaikka osa-aikainenkin hoito vanhempien työn puolesta olisi riittävää.
Turussa perheillä on mahdollisuus valita lapselleen joko koko- tai osapäiväinen hoitopaikka. Osapäiväinen päivähoito on suhteellisesti huomattavasti kokopäivähoitoa kalliimpaa ja on harvoin perheille hyvä ja kannattava vaihtoehto.
Valtuutettu Piia Elo (sd) teki syksyllä valtuustoaloitteen siirtymisestä tuntiperusteiseen laskutukseen lasten päivähoidossa. Tämäkin avaus on monilta osin tyrmätty. On vedottu siihen, että päivähoidosta tulisi ”lapsiparkki”, ja samalla unohdettaisiin laadukas varhaiskasvatus. Näin ei kuitenkaan kävisi, sillä hoidosta laskutettaisiin todellisen käytön mukaisesti, ennalta suunnitellun käyttömäärän perusteella. Lisäksi perheet yhdessä henkilökunnan kanssa ovat vastuussa yhteistyöstä siten, että hoitopäivät ovat kaikissa tapauksissa sujuvia ja toimivia ja laadukas varhaiskasvatus on taattu.
Tuntiperusteinen maksumalli on jo ollut käytössä isommista kaupungeista kokeiluluontoisesti Oulussa ja Jyväskylässä, joista jälkimmäinen on käytännön juuri vakinaistamassa. Myös sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on tänä keväänä suosittanut tuntiperusteiseen maksumalliin siirtymistä, samalla tehden esityksen joustavasta hoitorahasta. Näillä uudistuksilla kannustettaisiin nimenomaan pienituloisia vanhempia ottamaan vastaan osa-aikaista työtä, tai työtä, jossa kuukausittainen työtuntimäärä voi vaihdella huomattavastikin.
Suomalaisen laadukkaan päivähoidon on tarjottava mahdollisuuksia sekä lapsille että heidän vanhemmilleen. Jokaisella lapsella on yhä edelleen oltava tasa-arvoinen oikeus päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen. Samalla on tarjottava lasten vanhemmille mahdollisuus kannustavaan osa-aikaiseen työskentelyyn. On suuri ongelma, että Suomessa 25–34-vuotiaiden työllisyysaste notkahtaa merkittävästi verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Suunnan muuttamiseksi olisikin ryhdyttävä toimiin. Päätöksenteossa tulisi mennä perheiden ja lasten etu edellä ja olisi uskallettava tehdä rohkeita uudistuksia. Pidemmällä aikavälillä muutokset satavat kaikkien laariin: niin perheiden, työelämän kuin koko yhteiskunnankin.
Kommentit