Turku pyrkii tilkitsemään pahasti vuotavaa rahakirstuaan leikkaamalla kouluista, säästämällä hyvinvointipalveluista ja nostamalla veroäyriä. Kaupunkilaisten kriisitietoisuutta ja talkoohenkeä herätellään – kaikki turhanaikainen on jo säästetty ja kaikki mahdolliset toiminnot järkeistetty. Onko tosiaan?

Viime vuonna Turku osti terveyspalveluyritys Attendolta tehostettua palveluasumista, vanhainkotihoitoa sekä pitkäaikaissairaanhoitoa. Yhteensä näiden ostojen arvo oli 5,9 miljoonaa euroa, kerrotaan hyvinvointitoimialalta. Tiistaina Helsingin Sanomat uutisoi kansalaisjärjestö Finnwatchin selvityksen, jonka mukaan samainen Attendo ohjaa varojaan veroparatiisiin. Nettisivuillaan yhtiö kertoo maksaneensa vuonna 2012 Suomeen yhteisöveroja vaivaiset 4,5 miljoonaa euroa. Summa on minimaalinen, sillä yhtiön liikevaihto oli samaisena vuonna 325 miljoonaa euroa. Veroparatiiseista, kuten Jerseyltä ja Luxemburgista nostettujen konsernin sisäisten lainojen ja niiden aiheuttamien korkomenojen vuoksi yhtiön tulokseksi saatiin kuitenkin muodostettua vaatimattomat 12 miljoonaa euroa. Helsingin Sanomien mukaan taas konsernin Suomen-emoyhtiö Attendo Finland on tehnyt ennen satunnaisia eriä kuten konserniavustuksia tappiota viisi peräkkäistä vuotta.

Tämä ei kuulosta oikeudenmukaiselta toiminnalta, eikä se sitä olekaan. Turkulaisten maksamia kunnallisveroja on käytännössä siis lähetetty liki kuuden miljoonan euron edestä veroparatiiseihin. Jos kaupunki olisi tuottanut tarvittavat palvelut itse, olisivat rahat sentään jääneet kiertoon lähialueelle.

Attendon tapaus osoittaa konkreettisesti sen, että kaikki ei aina (jos koskaan) ole sitä miltä näyttää. Kunnan kilpailuttaessa palvelun on helppoa näyttää paperilla halvalta, jos verosuunnittelu on tehty huolella. Mitään laitontahan Attendonkaan toiminnassa ei ole. Konsernien sisäiset lainat ovat sallittuja, ja näihin porsaanreikiin olisi puututtava niin kansallisella kuin EU-lainsäädännönkin tasolla. Kunnat usein vetoavatkin tähän seikkaan ja nostavat kädet ylös kun niitä veroparatiisiyhtiöiden käytöstä kritisoi.

Laitonta tahi ei, Attendon kaltaisten verosuunnittelufirmojen toiminta ei toivottavasti asetu mukisematta enemmistön oikeustajuun.  Siksi olisikin päättäjien tehtävä kilpailutustilanteissa huolehtia siitä, että näin intensiivistä verosuunnittelua harrastavat yhtiöt pyyhitään punakynällä yli. Tämä on täysin mahdollista, mikäli tahtoa löytyy. Kun kunta on päättänyt kilpailuttaa palvelun, vastaanottanut tarjoukset ja laittanut ne paremmuusjärjestykseen, voi tämän jälkeenkin kunta vielä päättää tuottaa kilpailutetun palvelun itse. Tämä veto-oikeus on suotavaa hyödyntää silloin, kun kilpailutuksen voittanut firma ei ole asioinut suomalaisen verohallinnon kanssa niin kuin kuuluisi.

Attendon tapaus on vain yksi pisara meressä, mutta osoittaa konkreettisesti sen, mitä riskejä ulkoistamisessa on. Kuntalaisten ei omasta selkänahastaan pidä rahoittaa veroparatiisiyhtiöitä ja sijoittajia. Tähän on saatava muutos, jonka mahdollistaa vain yhteinen tahtotila, ja joka toivottavasti näinä taloudellisesti heikkoina aikoina löytyy turkulaisessakin päätöksenteossa. Tällaiset veroparatiiseissa pesivät yhtiöt on pikimmiten karsittava  palveluntuottajistamme pois.