Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen hyväksymisen kunniaksi kaikkialla maailmassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on ollut olemassa jo vuodesta 1989, mutta Suomessa juhlimme sitä nyt 12:n kerran. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista meillä ja maailmalla.

Kuitenkin, ensiarvoisen tärkeää on se, että lasten oikeuksia ei muisteta vain yhtenä päivänä vuodessa ja että lasten oikeudet eivät jää vain juhlapuheisiin. Lasten äänen on kuuluttava kokoajan, ihan tavallisessa arjessakin.

YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan myös meillä Suomessa on ongelmamme lapsen oikeuksien toteutumisessa.

Lasten kuuleminen ja heidän näkemystensä huomioon ottaminen ei ole sitä mitä pitäisi.

Lapsen oikeuksien komitean huomautusten mukaan lasten osallistumisoikeus on Suomessa usein ymmärretty liian kapeasti ja se on liitetty lähinnä lapsen kuulemiseen häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa. Niissä tilanteissa, joissa lapsia kuullaan, kuuleminen saattaa jäädä irralliseksi eikä lasten näkemyksiä oteta vakavasti huomioon päätöksenteossa.

Turussa tilanne tuntuu olevan kohtuullisen hyvä. On ilo huomata, kuinka aktiivista toimintaa meillä on lasten parlamentin ja oppilaskuntien toiminnan muodossa. Parasta on se, että monissa tapauksissa lapsia tunnutaan oikeasti kuuntelevan ja heidän mielipiteensä koetaan arvokkaaksi.

Parantamisen varaa toki löytyy aina, koska jatkuvasti tehdään päätöksiä, jotka väistämättä vaikuttavat lasten elämään, mutta heiltä itseltään unohdetaan edelleen liian usein kysyä mitä mieltä lapset itse ovat. Juuri nyt pohditaan kunnisssakin esimerkiksi tulevia opetussuunnitelmia. Keskeisenä asiana pohdinnassa on se, millainen on hyvä ja kiinnostava koulupäivä. Sitä tulisikin kysyä niiltä, jotka tällä hetkellä ovat aiheessa parhaita asiantuntijoita; eli lapsilta itseltään.

Myös nuorisolaki vaatii kuuntelemaan nuoria heitä koskevassa päätöksenteossa. Siksi lapset ja nuoret tulisikin ihan automaattisesti ottaa mukaan osalliseksi suunnittelemaan, kehittämään, toteuttamaan ja arvioimaan heille suunnattuja tai heidän elämäänsä vaikuttavia palveluja. Olemme päässeet siis hyvään alkuun, mutta parantamisen varaakin on.

Kouluissa lasten mielipiteet huomioidaan jo varsin hyvin, mutta on myös paljon muita elämän osa-alueita, joissa lapsilla on paljon sanottavaa, mutta heidän mielipiteensä otetaan huomioon vaihtelevasti. Kun suunnitellaan uusia leikkipuistoja, liikuntapaikkoja, harrastusmahdollisuuksia tai muita lapsille suunnattuja palveluja, olisivat lasten näkemykset ensiarvoisen tärkeitä. Päättäjien ja virkamiesten omasta lapsuudesta on usein kulunut jo liian kauan, eikä heillä useinkaan ole käsitystä siitä, mitä nykyajan lapset tarvitsevat ja mihin.

Vihoviimeistä on se, että varsinkin poliittisia päätöksiä tehtäessä puhutaan kieltä, jota lapset eivät ymmärrä, ja ikävä kyllä usein eivät aikuisetkaan. Päättäjien tulee muistaa, että arjen asioista päätettäessä on käytettävä selkokieltä, niin että jokainen ymmärtää mitä ollaan tekemässä ja jokaisella on mahdollisuus ilmaista asiaan oma mielipiteensä jos sen haluaa tehdä.

Lapsilla onkin usein hyviä mielipiteitä edellä mainituista, ja olisikin aikuisten tehtävä huolehtia siitä, että ne tulevat huomioiduksi. Lasten vaikuttaminen ei saa tyssätä aikuiseen. Eikä aikuinen saisi koskaan sanoa lapselle, että tämän mielipide on jotenkin arvoton tai väärä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 13 artiklassakin todetaan, että lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä.

Tänään vietettävän lapsen oikeuksien päivän teemana ovat vammaisten lasten oikeudet. Suomen UNICEF pitää aihetta esillä aina ensi kevääseen asti Mukana-kampanjalla. Muistetaankin, että ihan kaikilla lapsilla on oikeus tulla kuulluksi ja ilmaista mielipiteensä häntä koskevissa asioissa. Olla mukana toiminnassa ja tavoitteissa. Jos se jollekin lapselle on vaikeampaa kuin toiselle, syystä tai toisesta, on aikuisten velvollisuus ymmärtää. Onkin tuettava erityisesti niitä hiljaisia, joiden ääni liian helposti jää kuulumatta, ihan vain siksi että emme malta kunnella.

Kun lapsella on mielipiteitä, on hän aina myös ajatellut asiaansa ja tätä on kannustettava. Kun huomioidaan lasten näkemykset, kannustetaan heitä samalla aktiivisiksi, ajatteleviksi kansalaisiksi.