Kasvatus- ja opetuslautakunta antoi äänestyksen jälkeen siunauksensa perusopetuksen ryhmäkokojen kasvattamiselle, vaikka valtuuston viime kesäkuussa uudistamisohjelman hyväksymisen yhteydessä tekemä päätös oli kehno. Toki kaikki valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa mukana olevat ryhmät muutoksen tuolloin hyväksyivät, mutta henkilökohtaisesti olin siitä eri mieltä silloin ja olen sitä myös nyt. Niin tuntuu olevan moni muukin, enkä ole aivan varma oliko kaikilla valtuustosalissa tiedossa miten päätös konkretisoituu. ”Ryhmäkokojen kasvattaminen keskimäärin 1,5 oppilaalla” kun kuulostaa kovin harmittomalta. 

Mitä tämän desimaaliluvun taakse sitten kätkeytyy? Kun ryhmäkokoja kasvatetaan, tarkoittaa se käytännössä leikkausta koulun antamiin opetustuntimääriin. Näin ollen yhteensä noin 60 opettajaa Turussa jää tarpeettomaksi. Heidän opetusryhmänsä kouluissa yhdistellään miten parhaaksi katsotaan. Myös ns. jakotuntien määrä vähenee, käytännössä siis esimerkiksi kieliä opetettaessa ryhmiä ei enää puoliteta. Kahden miljoonan euron lisäpanostuksella tämä kaikki olisi ollut estettävissä.

Surkuhupaisan päätöksestä tekee se, että Turku ensimmäisenä kohtuullisessa taloustilanteessa olevana kaupunkina luopuu vapaaehtoisesti opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämästä perusopetustyhmien pienentämisrahasta (ns. Pop-raha). Turku olisi saanut ensi vuodelle 2,5 miljoonaa euroa. Kun ryhmäkokoja kasvatetaan alkaen 1.8.2014, menettää Turku potista lähes puolet, pahimmassa tapauksessa kaiken. Pop-raha on tiukasti korvamerkittyä käytettäväksi juuri luokkakokojen pitämiseen pieninä. Miksikö? Siksi, että valtiovalta on tehnyt tietoisen arvovalinnan ja pyrkii kannustamaan kuntia säilyttämään luokkakoot kohtuullisina, sillä tiukassa talosutilanteessa kunnat usein leikkaavat juuri perusopetuksesta. Turku pyyhkii nyt tällä arvovalinnalla pöytää.

Lisäkuritusta koulujen ensi vuoteen tuo sivistystoimialan talousarvioon jääneet leikkaukset materiaalihankintoihin. Suomenkielisen perusopetuksen leikkaukset olivat 415 000 euroa, ja ruotsinkielisestä perusopetuksesta säästettiin samassa suhteessa, noin 15 % tähän vuoteen verrattuna. Tämä on keskimäärin 11 000 euroa vähennystä per koulu ja vaikeuttaa niiden toimimista aivan perusasioissa. Selitykseksi ei minulle kelpaa väite, että kaikilla lapsukaisilla on ipadit, eikä kirjoja ja vihkoja tarvita enää. Näin ei ole, ja vaikka toki materiaalitarve vähenee teknistymisen myötä, ei muutos yhdessä kalenterivuodessa ole näin radikaali. Sdp, Vasemmistoliitto ja RKP jäivät lautakunnassa vähemmistöön, kun ehdottivat supistusten kohtuullistamista.

Turku tarvitsee kasvua ja säästöjä, se on tosiasia. Pienimmiltä koululaisilta leikkaamalla ei kuitenkaan synny yhtään uutta työpaikkaa, talouskasvua tai hallinnon tehostumista. Säästöpäätösten yhteydessä usein hoetaan mantraa siitä, miten myös kouluista on leikattava, koska muuten koululaiset maksavat tulevaisuudessa velkojamme. Yhtä hyvin voi esittää kysymyksen: Emmekö me myös nyt ole leikkaamassa lastemme tulevaisuudesta, kun jatkuvasti murennamme sitä kivijalkaa – peruskoulua – jolle heidän tulevaisuutensa rakentuu?