Kokoomus on teilannut oppivelvollisuuden pidentämisen täysin turhana ja kalliina hankkeena, josta jo tehdyt päätökset tulisi kumota kesän minihallitusneuvotteluissa. Yhtä pakollista vuotta toisen asteen koulutuksessa ei kuulemma tarvita.

Soraääniä kuuluu myös kuntakentältä. Kuntapäättäjät ja virkamiehet kauhistelevat oppivelvollisuuden pidentämisen mukamas kallista hintalappua. Eihän meillä näinä aikoina ole moiseen varaa.
Mutta, juuri tällaiseen meillä tulee aina olla varaa. Suomeen on päässyt pesiytymään muutamia rakenteellisia epäkohtia, jotka voitaisiin poispyyhäkäistä sillä, että unohdettaisiin kertapanostusten hinta ja laajennettaisiin katsantokantaa hiukkasen pidemmälle.

Kun kunnat ovat järjestämisvastuussa koulutuksessa, syntyy ristiriitoja, joista vain yhtenä esimerkkinä oppivelvollisuusiän pidentäminen on. Kannattavat investoinnit yhteiskunnan kannalta eivät houkuttele kuntia, jotka eivät osaa katsoa viiden vuoden taloussuunnitelmaansa pidemmälle.

Tällä hetkellä vuosittain noin 5000 nuorta eli 15% ikäluokasta jää peruskoulun jälkeen ilman jatkokoulutuspaikkaa. Koska opintonsa keskeyttää lukiossa lisäksi noin 4500 ja ammatillisessa koulutuksessa 12000 nuorta, on Suomessa yli 100 000 alle 30-vuotiasta ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Kustannukset yhteiskunnalle verotulojen menetyksenä ja erilaisina menolisäyksinä ovat satoja miljoonia.

Puhutaan paljon työurien pidentämisestä ja työllisyysasteen nostosta. Tässä yksi ongelmakohta: Pelkän perusasteen varaan jäävien työurien pituus on keskimäärin 24 vuotta. Toisen asteen suorittaminen pidentää työuraa noin kuudella vuodella ja korkea-asteen tutkinto 15 vuodella. Tämä on aika paljon verotuloja valtion ja kuntien kassaan.

Kunnat ovat älähtäneet oppivelvollisuuden pidentämiselle myös siksi, että joissakin kunnissa ongelmia ei ole. Tämä hienoa, mutta se ei valitettavasti auta ongelman ratkaisussa koko yhteiskunnan tasolla. Lukuisia täsmätoimia, oppilaanohjausta ja opastusta tehdään jo ja tehdään vastedeskin, mutta tämä ei tule ratkaisemaan ongelmaa toisin kuin kokoomus väittää. Jos täsmätoimet olisivat tehokkaita, ne olisivat tehonneet aikoja sitten. Muutosta pudokkuusmäärissä ei kuitenkaan ole tapahtunut vuosikymmeniin. Lisäksi nyt toiselle asteelle siirtyvät pääsevät samalla myös kesällä voimaan astuvan oppilashuoltolain piiriin.

Toki edelleen kaikki nykymuotoisetkin vaihtoehdot kuten oppisopimuskoulutus ja ammattistartit säilyvät järjestelmässä edelleen. Jos ei perinteinen pulpettiopiskelu maistu, ei sen tarvitsekaan maistua.

Oppivelvollisuuden pidentäminen merkitsee maksutonta opiskelua oppilaalle.  Yli 100 miljoonan kustannusarvioiden osalta on ilmassa ollut suurta liioittelua. Lukioissa ja ammattikouluissa osattaneen kierrättää oppimateriaaleja siinä missä peruskoulussakin. Myös kaikki aloituspaikat on jo olemassa valmiiksi.

Vuoden maksuttomuus lisäksi helpottaa perheille aiheutuvia kustannuksia, mikä on pienituloisten kannalta merkittävä asia.

Jos oikeasti noin 20 miljoonan euron vuosittaiset kustannukset jotakuta hirvittää, kannattaa pitää mielessä yhden syrjäytyneen nuoren hintalappu, eli miljoona euroa. Siitä kertyy aika paljon kuntienkin maksettavaksi, joten eiköhän pidetä hyvänä asiana oppivelvollisuuden pidentämistä. Se on investointi tulevaisuuteen, ja toivottavasti ensimmäinen askel kohti koko toisen asteen koulutuksen kattavaa oppivelvollisuutta.