Kävinpä muutama viikko sitten erään varsinaissuomalaisen pikkukunnan kesämarkkinoilla. Edustamallani puolueella oli siellä teltta, jossa tarkoituksena oli rupatella kuntalaisten kanssa, ja ehkäpä samalla rekrytoida muutama kunnallisvaaliehdokaskin.

Torilla kun oltiin, ryhdyin juttusille paikallisen torikauppiaan kanssa. Hän, jos kuka tietää kuntalaisten ilot ja murheet, noin miljoona kertaa paremmin kuin kukaan kunnanjohtaja tai muu päättäjä. Itse työskenneltyäni pienessä lähikaupassa monen vuoden ajan, tiedän että tutulle kaupan kassalle, tai torikauppiaalle, helposti kerrotaan maalliset murheet, liittyivätpä ne omaan lähipiiriin tai mihin tahansa muuhun arkiseen asiaan.

Torikauppias myönsikin tuntevansa kunnan asukkaat läpikotaisin, ja rohkenin pyytää häntä kunnallisvaaliehdokkaaksi. Vastaus kuului: ”ei minua mikään politiikka saati kunnallispolitiikka kiinnosta yhtään. Enkä minä mistään asioista mitään tiedä. Mutta sen kyllä sanon että tämä uusi tori on huonosti toteutettu, ihmisiä ja torikauppiaita ei ole kuunneltu ollenkaan siten miten olisi pitänyt, ja moni muukin asia tässä kunnassa on rempallaan.”

Samankaltaisia vastauksia kuulee kuntalaisilta ympäri suomenmaata, kyselläänpä sitten ehdokkuudesta tai vain oman äänen antamisesta vaaleista. Vaikuttamiseen ei uskota. Politiikka tuntuu etäiseltä, epämääräiseltä ja vaikealta. Ja samalla kun päivitellään asioiden monimutkaisuutta ja vaikuttamisen vaikeutta, tullaankin ihan vahingossa sanottua ääneen jo monen monituista tärkeää asiaa, joihin kuntatasolla on varsin helppo vaikuttaa. Ja joihin jokaisen kuntalaisen pitää saada vaikuttaa.

Kunnallisvaalit ovat vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Lokakuun 29. päivä tiedetään se, millä arvopohjalta suomalaiset kunnat jatkossa toimivat. Ottavatko markkinavoimat yhä suuremman jalansijan hyvinvointipalveluissa? Saadaanko jokaiselle nuorelle työ- tai opiskelupaikka? Saavatko vanhukset hyvää hoivaa?

Kaikki edellä mainitut ovat hienoja ja tuiki tarpeellisia tavoitteita, mutta yhtälailla kuntapäättäjät vaikuttavat siihen, onko puistossa riittävästi penkkejä tai bajamajoja, rakennetaanko uusi silta, toriparkki tai tie, jäädytetäänkö luistelukentät talvella tai tehdäänkö turvattoman tien viereen pyörätie. Kuulostaako tämä etäiseltä tai vaikealta? Ei minusta. Politiikassa, ja eteenkin kunnallispolitiikassa, on kyse arjen parantamisesta pienillä asioilla. Kunnallispolitiikka on lähellä jokaista ihmistä – joka ikinen päivä – pienissä arjen asioissa. 

Oma kotikuntani Turku ei ole ihan pieni kylä. Isommassa kunnassa onkin vaarana, että kuntapäätöksenteosta tulee iso kasvoton koneisto. Kuntalaiset kokevat, että he ovat olemassa vain päättäjiä varten. Tunne taitaa usein olla molemminpuolinen; moni päättäjä tuntuu luulevan olevansa tavallisen kuntalaisen yläpuolella, päättämässä asioista kuntalaisten mielipiteistä piittaamatta. Usein tuo päättäjä on kaiken lisäksi kuntakabineteissa erinäisiä vuosikymmeniä istuskeltuaan jo täysin vieraantunut tavallisesta arjesta. Näin ei saa olla. Arjen asioista pitää tehdä päätökset kuntalaisia kuunnellen, he kun ovat kuntapolitiikan – siis arjen – parhaita asiantuntijoita.