Pinnan alla on kiehunut jo pitkään päähallituspuolue kokoomuksen tyytymättömyys kaikkien eduskuntapuolueiden kesken yhteisesti sovittuun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen malliin. Eilen kokoomuksesta avattiin jälleen julkisuudessa sanaisia arkkuja sen puolesta, ettei sote-uudistusta tulla viemään maaliin tämän hallituskauden aikana, vaan ratkaisut siirtyvät ensi huhtikuussa valtaan siirtyvän hallituksen käsiin.

Kun nykyinen hallitus keväällä 2011 aloitti oli selvää, että sen suurin ja tärkein tehtävä tulee olemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus. Joku saattaisi puhua kuntauudistuksenkin tärkeydestä, mutta itse pidän sitä täysin toisarvoisena; kuntien tärkein tehtävä on hyvinvointipalvelujen tuottaminen asukkailleen, ja jos tämä toimii hyvin, niin keinotekoisia rajansiirtoja ei mielestäni tarvita. Ensin siis palvelut, sitten vasta tarvittaessa kuntarajauudistukset.

Kun oli selvää, että sote-uudistus tehdään, oli mahtava huomata sosialidemokraattien olevan hallituksessa ja siis päättämässä siitä, tehdäänkö sote-uudistus tasa-arvoisten, laadukkaiden ja julkisten palvelujen turvaamiseksi, vaiko yksityisen palvelutuotannon pönkittämiseksi. Helpottavaa oli se, ettei meillä ollut maassa porvarihallitusta, joka olisi muitta mutkitta kallistunut jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.

Yli kolme vuotta on nyt väännetty, käännetty ja veivattu. Surullista on, että kaiken tämän vekslaamisen johdosta yhdestä tärkeimmästä ja kansalaisten arkipäivään todella suuresti vaikuttavasta asiasta on tullut lähes kirosana. ”sote-soppa”, ”sote-sota”, sote-sähläys” ym. ikävät lempinimet ovat olleet niin median, poliitikkojen kuin kansalaistenkin huulilla. Sosiaali- ja terveyspalveluista, jotka ovat hyvinvointiyhteiskuntamme ylpeys, on tullut naurun asia.

Viime keväänä vihdoin pääsi kaikista eduskuntapuolueista koostunut parlamentaarinen ryhmä sopuun uudistuksen mallista. Tämän lopputuloksen katsottiin olevan pettymys erityisesti kokoomukselle, koska yksityisten palveluntuottajien asema heikentyisi uudistuksen myötä. Sdp:lle se oli voitto. Tuon keväisen viikonlopun jälkeen on kokoomuksen puheenjohtaja ja sen myötä pääministeri vaihtunut ja uudet, oikeistolaisemmat voimat ottaneet puolueessa vallan. Nyt on hallituskumppanit oikealla ryhtyneet pohtimaan, mihin tulikaan suostuttua.

Ikävintä on, että kiireessä kyhättyyn sote-lakiesitykseen on jäänyt perustuslaillisia ongelmakohtia. Tämä on ikävää siksi, että niitä ei ehkä ehditä korjaamaan siten, että laki saataisiin käsiteltyä tämän hallituskauden aikana. Sen seurauksena kokoomuksen ei tarvitse edes itse yrittää kaataa esitystä, kun se siirtyy seuraavan hallituksen käsittelyyn muutenkin. Tässä kohtaa pitää olla pettynyt myös omaan toimintaamme. Sdp:llä olisi ollut neljä vuotta aikaa viedä tämä tärkeä uudistus eteenpäin oikeudenmukaisella tavalla, julkiset palvelut turvaten. Nyt tuo neljä vuotta alkaa olla hukattu ja uudesta mahdollisuudesta olla asiaan vaikuttamassa päättää äänestäjä.

Jos sote-uudistusta ei saada valmiiksi tulevan kevättalven aikana syystä tai toisesta, on suomalaiset paljon vartioina ensi huhtikuun vaaliuurnilla. Sote-sopan tai -sähläyksen perimmäinen merkitys ja punainen lanka on kuitenkin se, miten kansalaiset suomessa saavat jatkossa soisaali- ja terveyspalvelunsa. Tämä on todella merkityksellinen asia jokaisen miettiä vaalilipuketta täyttäessään. Jos meillä on ensi vaalikaudella porvarihallitus asiasta päättämässä, on varmaa, että suomalaisten verorahat ja palvelut yksityistetään. Kokoomus myy kansalle kyseenalaista laatua ja valinnanvapautta siihen hintaan, että verovaroilla kustannettavat hyvinvointipalvelut siirtyvät suurelta osin yksityisille firmoille, niillä tehdään voittoisaa bisnestä ja voitot piilotetaan veroparatiiseihin. Silloin olisi suomalaisen hyvinvointivaltion rapistuminen tosiasia.