Sosialidemokraattinen puolue on yli vuosisataisen historiansa ollut kansanliike, jonka määränpäänä on ollut luoda suomalainen hyvinvointivaltio. Jotta tähän tavoitteeseen on päästy, on sen rakentamiseen tarvittu sosialidemokraattista puoluetta johtavana työväenpuolueena.

Maailma on ollut koko tämän rakentamisen ajan muutoksessa, ja yleisesti on tunnustettu, että vain muutos on pysyvää. Jopa kiihtyvää, sanovat monet.

Jotta puolue voisi olla aito kansanliike ja jotta se saisi taakseen massoja ja toimijoikseen aktiiveja, on sillä oltava tavoite – päämäärä – ja sen toteuttamiseksi on kuljettava valittua tietä. Mikäli tätä isoa päämäärää ei ole, ei voida puhua aidosta kansanliikkeestä. Tämä tavoite ja visio päämäärästä tarvitaan myös tänään.

Yhteiskunnassamme on monia suuria voimia, jotka tekevät omia linjanvetojaan. Sosialidemokraattinen puolue ei voi suurena liikkeenä olla vastavoimana vain tarvittaessa yksittäisille asioille. Se ei voi olla vain reagoimassa vaan sosialidemokraattisen puolueen tulee olla itse käynnistämässä yhteiskunnallista keskustelua omilla suurilla linjanvedoillaan, jotka kattavat laajasti yhteiskuntaa ja sen rakennetta. Ei vain reagoimassa tarvittaessa – sillä ei rakenneta mitään pysyvää.

Sosialidemokraattista puoluetta tarvitaan tänä päivänä, jolloin maailma ja Suomi yhä jakautuu hyvä- ja huono-osaisiin, omistaviin ja työtätekeviin. Globaalissa markkinataloudessa erot ovat taas konkretisoituneet, tosin hyvin erilailla kuin sata vuotta sitten. Hyvinvointivaltiolle tarvittiin aikanaan rakentaja, nyt sille tarvitaan puolustaja, ja ennen kaikkea rakentaja hyvinvointivaltion ylläpitämisen edellytyksille. On toisarvoista keskustella hyvinvointivaltion uudistamisesta tai päivittämisestä. Olennaista on keskustella siitä, miten saamme hyvinvointivaltion perustukset kuntoon, miten saamme hyvinvointivaltion rahoitettua ja tarvittavat resurssit ylläpidettyä. Ei hyvinvointivaltiota tarvitse uudistaa tai päivittää, mikäli sen perustukset saadaan kuntoon. Talous on nostettava tässä keskiöön ja kaikki siihen sisältyvä; kasvu, innovaatiot, teollisuus, infra, osaaminen, valtion rooli ja näiden kaikkien myötä työllisyys. Kun nämä asiat saadaan kuntoon, voidaan hyvinvointivaltiokin säilyttää.

Hyvinvointivaltiota ylläpitäviä perustuksia on vaikea vahvistaa ja viime kädessä hyvinvointivaltiota ylläpitää, mikäli sosialidemokraattinen puolue ei ole niissä pöydissä, joissa asioista päätetään, joissa Suomen suuntaa luodaan. Näissä pöydissä tulee kuulua johtavan työväenpuolueen ääni, ja sen puolueen on puhuttava sillä äänellä, kuin siihen luottava kansa puhuu. Vain näin puolue on oikeutettu määrittelemään itsensä kansanliikkeeksi.

Jos ei ole tavoitetta, ei voi myöskään olla tietä sen saavuttamiseksi. Jos kuljetaan tietä vailla päämäärää, on seuraajan vaikea luottaa siihen, minne ollaan menossa. Katse pitää saada tarvittaessa kauas. Silloin voi ottaa muutaman epäröivän askeleenkin ennemmin kuin rynnätä vauhdilla kohti päämäärää, joka ei ehkä avaakaan enää uusia polkuja mihinkään muualle kerran päätyttyään umpikujaan.

Sosialidemokraattinen puolue on kautta historian osannut katsoa kauas, kulkea tietä kohti tavoitetta. Joskus on pakon edessä otettu sivuaskelia, mutta tavoitetta nämä askeleet eivät ole muuttaneet.

Päämääriä on oltava niin isoja kuin pieniäkin, polkuja on oltava isoja ja pieniä. Ne yhtyvät yhdeksi isoksi. Johtajan on luotava iso kuva, kartta, tie ja päämäärä. Muuten ei johtajaan saati valittuihin polkuihin luoteta.