Kasvatus- ja opetuslautakunta käsitteli helmi-maaliskuussa päivähoidon palveluverkkoselvitystä sekä investointisuunnitelmaa. Jo tuolloin lautakunnan demariryhmä kritisoi sitä, etteivät ne tarpeeksi hyvin ota huomioon päivähoidon tasa-arvoista tarjontaa Turussa. Vasemmistoliitto oli tuolloin samaa mieltä Sdp:n kanssa, mutta muissa puolueissa ongelmaa ei suostuttu tunnustamaan. Nyt onkin erinomaista, että tarkastuslautakunta on tuonut raportissaan asian kaikkien tietoon. Sen esittämiä ongelmakohtia tuskin voidaan ohittaa olankohautuksella. 

Sdp on huolissaan siitä, ettei Turussa kiinnitetä tarpeeksi huomiota alueellisiin eroihin päivähoidon kattavuudessa ja sen tavoitetasossa. Erityisesti Itä-Turku ja myös kaupungin pohjoisosat ovat muihin alueisiin nähden heikommassa asemassa. Päivähoidon kattavuusprosentit olivat Pohjois-Turussa 62 % ja Itäisellä varhaiskasvatusalueella 64,4 %. Samaan aikaan eteläisellä alueella kattavuus on 77,7 % ja läntisellä 78,4 %. Itä-Turussa asiaa ei olla korjaamassa, ja kaupungin pohjoisosissakin vasta vuoden 2017 jälkeen, kun Yli-Maariaan saadaan uusi päiväkoti. Itä-Turun tilanteen parantamiseksi investointisuunnitelmalla ei siis ollut tarjota yhtikäs mitään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yli neljä kuukautta päivähoitopaikkaa jonottaa tänä keväänä Pohjois-Turussa 32 ja Itä-Turussa peräti 62 lasta. Eteläisellä alueella jono on neljän lapsen mittainen.

Pohjoisen Turun osalta tilanne on ongelmallinen siksi, että Turku on viime vuosina pyrkinyt houkuttelemaan alueelle runsaasti uusia asukkaita mittavalla kaavoituksella. On kuitenkin suorastaan noloa, ettei kaupunki tarjoa samalla alueella tarvittavia palveluja. Tässäkin salissa on turha voivotella sitä, että lapsiperheet muuttavat naapurikuntiin vieden veroeurot mukanaan, jos me emme kerran heille ymmärrä tarvittavia palveluja tarjota siinä mittaluokassa, kuin olisi tarve.

Itäisessä Turussa on paljon maahanmuuttajaperheitä, eikä suurelle osalle lapsista löydy ajoissa päivähoitopaikkaa. Tällä hetkellä lapset pääsevät siellä varhaiskasvatuksen piiriin vasta 4-vuotiaina, mikä on kielenoppimisen kannalta auttamattoman myöhään. Tällä on merkittäviä negatiivisia seurauksia kotoutumisen ja tulevaisuuden oppimistulosten kannalta ja näin ollen tilanne ei ole lainkaan kestävä. Maahanmuuttajataustaiset lapset pärjäävät valtaväestöä huonommin opinnoissa, ja syrjäytymisriskikin on huomattavasti suurempi. Silti me olemme valmiita jatkamaan tätä kehitystä säästämällä päivähoitokuluissa. Tämä säästö tulee tulevaisuudessa järisyttävän kalliiksi, kun Suomessa usein jopa syntynyt maahanmuuttajasukupolvi ei saa mahdollisuutta integroitua täysimääräisesti suomalaiseen yhteiskuntaan, vaan edellisen sukupolven kokemat ongelmat periytyvät heille. On yleisesti todettu ja tutkittu fakta, että varhaiskasvatus on yksi vaikuttavimmista ennaltaehkäisevistä palveluista.  

Asukkaiden hyvinvointiohjelmaan on kirjattu linjaus siitä, että resursseja ohjataan enemmän alueille, joilla on runsaammin sosiaalisia ongelmia. Tarkastuslautakunnan raportin perusteella hyvinvointiohjelman linjausta ei olla noudatettu itäisen varhaiskasvatusalueen osalta. 

Vielä muutama sana kustannuksista. Pitkään on tietyiltä tahoilta viljelty uskoa siihen, että yksityinen palvelu on huomattavasti kunnan omaa tuotantoa edullisempaa. Nyt onneksi myös tarkastuslautakunta kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota kustannuksiin vaikuttaviin seikkoihin, mitkä yksityistä tuotantoa pönkittävät usein tahtovat unohtaa: siihen, miten mitkäkin luvut on laskettu ja mitä numerot tosiasiallisesti pitävät sisällään. On muistettava, että kunta tuottaa käytännössä aina päivähoitopalvelut esimerkiksi erityistä tukea tarvitseville ja maahanmuuttajataustaisille lapsille, eikä kustannukset näin ole sinällään vertailukelpoisia. 

Lasten määrän on ennustettu kasvavan Turussa 1 120 lapsella vuoteen 2018 mennessä.  Tämän lisäksi myös palveluun osallistumisasteen on todettu olevan nousussa. Kuitenkin jo nykytilanne on kestämätön, ja tulevaisuuden haasteisiin olisi tartuttava mahdollisimman ajoissa. Nykyisillä suunnitelmilla, ja ennen kaikkea resursseilla, ei rakenneta lapsiperheystävällistä, lähipalveluita tarjoavaa saati tasa-arvoista Turkua.