Turun taloustilanne on huono, sitä ei käy kieltäminen ja tästä kaikki ovat yhtä mieltä. Se, mistä ollaan hyvinkin erimielisiä on tapa, jolla taloustilanne saadaan kuntoon. Oikeisto kannattaa leikkauksia ja yksityistämistä, vasen laita maltillisempia leikkauksia, palvelujen järkeistämistä ja kasvuhakuisuutta.

Kaupungin uudistamisohjelmassa, (taikka pikemminkin säästöohjelmassa) on toki joitain hyviäkin toimenpiteitä listattuna. Suurin osa ohjelmasta on kuitenkin melko surullista ja surkeaakin luettavaa. Valtuusto käsitteli ohjelmaa maanantaina 23.6. ja ainoa ilonaihe oli lopulta se, että ohjelma ja sen toimenpiteet merkittiin tässä vaiheessa vain tiedoksi ja lopullisia päätöksiä tehdään vasta elokuussa ja syksyllä talousarvion laatimisen yhteydessä.

Uudistamisohjelman laatimisen prosessi on ollut sangen erikoinen prosessi. Meillä opetuslautakunnassa vilautettiin alkukeväänä listaa mahdollisista säästötoimenpiteistä. Lautakunta tuolloin käytännössä yksimielisesti tyrmäsi enimmän osan listasta ja pyysi, että muita toimia pohditaan ja esitetään myöhemmin. Lautakunta ei ole kuitenkaan sen jälkeen millään lailla ottanut kantaa toimenpiteisiin. Me, kuten koko valtuusto, saimme lukea ne ohjelmasta pari viikkoa ennen päätöksenteon hetkeä. Siksikin on erinomaisen hienoa, että lopullisia päätöksi venytetään kesän yli. Olisi surkuhupaisaa, että kaupungin ylimmät päättäjät leikkaisivat muutaman kymmenen miljoonaa euroa ja 150 henkilötyövuotta parin viikon pureskelun jälkeen.

Henkilötyövuosivähennyksistä 79 kohdistuu esityksessä sivistystoimialalle. Tämäkin luku on vain ilmestynyt hatusta, ilman että siitä on lautakunnalle esitelty, tai että olisimme saaneet tietää mihin henkilöstöön tämä voidaan kohdistaa. Vai voidaanko ylipäätään tällaista vähennystä tehdä? Eikö ensin pitäisi pohtia missä vähennettävää on ja laskea niistä. Ei niin, että yksi keksitty luku laitetaan toimeen vaikka väkisin. Tämä 79 henkilötyövuota on muuten suhteessa paljon suurempi vähennys kuin muilla toimialoilla. Noh, ehkä muualla tarvitaan tekijöitä enemmän.

Sinänsä positiivista on, että irtisanomiset eivät tässä kohtaa ole työkalupakissa, vaan henkilöstövähennykset pyritään tekemään muilla keinoin. Kuitenkin, esimerkiksi sivistystoimessa ihan kaikki työsuhteen laatuun katsomatta ovat tärkeitä käsipareja; avustajia, osa-aikaisia ja määräaikaisia opettajia sekä sijaisia. Elävässä elämässä 79 henkilötyövuoden vähennys tarkoittaisi järkyttävää leikkausta opettajien määrissä. Opetustunteja emme voi enää leikata lapsilta, koska Turussa mennään jo lakisääteisellä minimillä. On siis leikattava opettajien opetustunteja. Tämä tarkoittaa ryhmäkokojen isoa kasvua. Tämä tarkoittaa lukio-opetuksessa siirtymistä vuoro-opiskeluun. Tämä tarkoittaa ammatti-instituutissa vähemmän opetusta; siis oppilaille vapaapäiviä ja vähemmän ammattitaitoa. Tämä ilmeisesti kiitoksena siitä, että Turussa pystytään järjestämään lukio- ja ammattiopetusta halvimmalla lähes koko maassa. Siitähän on helppo vielä vähän nipistää. Tätäkö me oikeasti haluamme?

Maamme hallitus otti vihdoin sen linjan, että kurjistaminen ja leikkaaminen saavat luvan loppua. Elvytyksen kautta haetaan uutta kasvua. Samaa suunnanmuutosta toivoisi Turun uudistamiselta. Olisi otettava enemmän huomioon kasvu ja tulojen kerryttäminen. Lisäksi tulee vakavasti pohtia, mitkä säästöt oikeasti aiheuttavat lisäkustannuksia tai tulonmenetyksiä jossakin toisessa yhteydessä.

Kun puhutaan kasvusta, puhutaan myös kilpailukyvystä ja houkuttelevuudesta. Turku toivottavasti haluaa jatkossakin olla houkutteleva vaihtoehto niin lapsiperheille palvelujen, kuin yrityksille kaavoituksen ja ammattitaitoisen työvoiman muodossa. Onkohan vielä jos tämä ohjelma tällaisenaan hyväksytään? Nyt lapsimäärät varhaiskasvatuksessa ja oppilasmäärät perusopetuksessa ovat kasvussa. Rahaa ja resursseja ei kuitenkaan heru lisää vaan rajua miinuskasvua tarjotaan. Jos me nämä palvelut rapautamme, ottavat varmasti ympäryskunnat riemumielin loputkin lapsiperheemme iloisiksi veronmaksajikseen. Ne haluavat olla houkuttelevia, ne haluavat tarjota palveluja. Turku ilmeisesti kohta ei, on tärkeämpää säästää.

Kuten todettua, jokainen turkulainen päättäjä on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että sopeutusta on tehtävä ja säästöjä on löydyttävä. Palvelujen jatkuva heikennys ei kuitenkaan ole oikea keino. Säästöt on ensisijaisesti etsittävä uusista toimintatavoista. Niistä on Turun valtuustossakin puhuttu ilta illan jälkeen. Hyviä ehdotuksia on tullut niin oikealta kuin vasemmalta. Jotenkin tuntuu, ettei tämä päättäjien tahtotila silti muutu oikeiksi teoiksi. Nyt olisi oikea aika siihen. Työllisyys on talouden kuntoon saattamisessa kaikkein olennaisin asia, jotta verotulot kasvavat ja sosiaalimenot vähenevät. Kaupunki voi tukea tätä monin tavoin; investointeihin tulisi ryhtyä talouden heikosta tilanteesta huolimatta.  Taantumassa rakentaminen on edullisempaa kuin nousukauden huipulla oli. Niin rakennushankkeiden kuin palveluidenkin kilpailutusten yhteydessä olisi varmistettava, että voittaneet firmat maksavat työntekijöiden maksut asiaankuuluvalla tavalla ja että voitoista ja työntekijöiden palkoista maksettavat verot jäävät Suomeen. Olennaista on myös lobbaus ja edunvalvonta nykyisen pääkaupungin suuntaan. Maakunnalle ja Turulle ensiarvoisen tärkeät tunnin juna Helsinkiin ja meriteollisuuden keskittymä on saatava maaliin.

Säästää ei voi vain sieltä, missä konkreettisesti voidaan laskea ihmiset ja eurot. On ajateltava laajemmin ja pureuduttava rakenteisiin. Olisi myös tehtävä suunnitelmat pidemmälle aikavälille toiminnan järkeistämisestä. Aina, jos koskaan, ei kannata ajatella vain yhden vuoden etäisyydelle. Tähän pohdintaan olisi otettava mukaan vaikkapa seinistä säästäminen palvelujen sijaan. Tätä voitaisiin tehdä myös kasvatuksessa ja opetuksessa. Meillä on nyt monin paikoin samassa lähiössä kolmekin pientä päiväkotia, jotka kaikki ovat elinkaarensa päässä. Rakennetaanko jokaisen tilalle uusi? Vai tulisiko sen sijaan rakentaa yksi isompi? Olisi myös pohdittava laajemmin sitä, mikä palvelu kannattaa tuottaa yksityisesti, mikä kunnallisesti. Jos jossain yksityinen palvelu on edullisempaa, on kunnan ihan mahdollista ottaa tästä mallia ja päästä itse tätäkin alempaan kustannustasoon, koska voittoa kunnan ei palveluilla tarvitse tehdä. Tähänkin palveluiden tuottamisen perusteelliseen pohdintaan tarvittaisiin vain yhteinen tahto, mutta uudistusohjelma vie tällaisenaan aivan toiseen suuntaan. Palvelujen yksityistäminen ja ulkoistaminen vain kiihtyy, oli järkeä tai ei.

Toivon, että kaikkien turkulaisten vuoksi jokainen valtuutettumme miettii kesälomallaan sitä, mihin ollaan valmiita talouden tasapainottamisessa. Halutaanko kurjistaa tavallisten turkulaisten arkea? Halutaanko maksumiehiksi laittaa tavallinen ihminen ja työntekijä, lapsi ja vanhus? Onko kaikki asiat leikkuulaudalla kuten nyt näyttää olevan vai onko niillä sittenkin tärkeysjärjestyksensä? Onko kuitenkin paljon sellaista, josta ei ole varaa säästää? Minun mielestäni on.