Julkaistu Aamusetissa 2..4.2016

Varsinais-Suomen Kokoomusnaisten puheenjohtaja Satu Koskinen kirjoitti Aamusetin mielipidepalstalla 23.3. siitä, miten lasten päivähoito-oikeuden rajaus on hänestä hyvä ratkaisu, sillä ”molempien vanhempien ollessa päätoimisesti kotona lapsenkin paikka on kotona”. Lisäksi hänen mukaansa ei ole yhteiskunnan tehtävä kustantaa lasten kasvatusta eikä kasvatusvelvollisuus kuulu yhteiskunnalle.

On ensinnäkin syytä oikaista, että rajaus ei koske vain niitä lapsia joiden molemmat vanhemmat ovat päätoimisesti kotona, vaan niitä joiden toinen vanhempi ei ole työssä tai opiskele päätoimisesti. Rajaus koskee siis myös esimerkiksi osa-aikaista tai kausiluonteista työtä tekeviä. Tämä ei liene tarkoituksenmukaista kun ns. kannustinloukuista työn vastaanottamiselle on samaan aikaan oltu huolissaan.

Sitten muutama periaatteellisempi huomio Koskisen väitteille. Yhteiskunnalla on perheiden ohella suuri vastuu lasten kasvatuksesta, opeuksesta ja sivistyksestä. Tähän on suomalaisen yhteiskunnan menestystarina pitkään nojannut. Lapsia ei ole jaoteltu sen mukaan, mikä heidän vanhempiensa työmarkkina-asema tai veronmaksukykynsä on. Lapset ovat olleet tasa-arvoisessa asemassa ja siihen on perustunut myös subjektiivinen päivähoito-oikeus siinä missä kaikille yhteinen peruskoulukin. Varhaiskasvatuksen on OECD:n tutkimuksissa todettu tuottavan yhteiskunnalle takaisin moninkertaisesti siihen sijoitettavat eurot. Se on suurin yksittäinen tekijä myöhempien oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyssä ja varhaiskasvatus tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimista. Samalla se on tärkeä palvelu syrjäytymisen torjunnassa ja perheiden jaksamisen tukemisessa. Ja sillä on tärkeä merkitys erityisesti naisten työssäkäynnin mahdollistajana.

Hallitus on korostanut byrokratian keventämistä ja kuntien velvoitteiden karsimista. Varhaiskasvatuslakiin tehtävillä muutoksilla näitä kuitenkin lisätään. Kuka arvioi kenellä oikeus kokopäiväiseen hoitoon säilyy? Miten turvataan kuntalaisten yhdenvertaisuus? Miten kunnat ylipäätään järjestävät palvelun jatkossa, kun se tulee tehdä ainakin kolmella eri tavalla?

Koskinen vastustaa ryhmäkokojen kasvattamista, mikä onkin mukava kuulla semminkin kun hänen oma puolueensa niitä on ollut tukemassa niin hallitusvastuussa kuin monissa kunnissakin. Tulee kuitenkin muistaa, että päivähoito-oikeuden rajaus toimii samalla ryhmäkokoja kasvattavasti. Puolipäiväinen lapsi lasketaan suhdeluvussa puolikkaaksi. Näin ollen puolet päivästä lasten ja aikuisten suhdeluku voi olla 1/13, tai käytännössä 3/39. On siis hurskastelua vastustaa ryhmäkokojen kasvattamista ja samalla kannattaa päivähoito-oikeuden rajaamista.

Koskinen toteaa lopuksi, että ”Ainoaksi vaihtoehdoksi siis jää subjektiivisen päivähoidon rajaaminen hallituksen esittämällä tavalla.” Vaihtoehdoksi mille? Kunnat eivät tule toimilla juurikaan säästöjä saamaan ja hinta maksetaan korkojen kera tulevaisuudessa. Nykyhallitus osaa tämän vaihtoehdottomuuden lietsomisen. Täytyy kuitenkin muistaa, että vaihtoehtoja on aina. Eri asia on, jos jotakin halutaan tehdä tai jättää tekemättä täysin ideologisista syistä.