Turussa ja Varsinais-Suomessa (kuin toki myös muuallakin maassamme) on lähtenyt käyntiin varsinainen vimma yksityistää varhaiskasvatuspalvelut. Käytännössä tämä useimmiten tehdään palvelusetelillä, eli kaupunki antaa perheelle palvelusetelin ja nämä ostavat kaupungin piikkiin palvelut sieltä mistä parhaaksi katsovat.

Perusteluiksi palvelusetelin mahtavuudesta kerrotaan seuraavaa: 1) Halpa. Huomattavasti edullisempi hinta kuin varhaiskasvatuksessa kaupungin omana tuotantona. 2) Laatu. Yksityinenhän on aina laadukkaampaa kuin julkinen, tietää moni. 3) Helppous. Kaupungin ei tarvitse investoida uudisrakennuksiin tai peruskorjauksiin. 4) Valinnanvapaus. Vapaus valita päivähoitopaikka on jokaisen perusoikeus.

Varmasti kaikki edellä olevat voidaan todeta oikeiksi väitteiksi jos oikein käännetään, väännetään ja ideologisesi oikealta veivataan. Porvari osaa tarjota kauniissa paketissa perustelunsa, kun oikeasti ollaan ajamassa toisen porvarin etuja. Toivottavasti muistettaisiin kuitenkin keskustelussa seuraavat faktat.

Yksityinen varhaiskasvatus on tuottavaa bisnestä. Siksi on ensimmäiseksi huomattava, että mikäli kunnan oma tuotanto on kalliimpaa, on siinä oltava paljon alentamisen varaa hinnassa jos toinen pystyy samoilla toiminnoilla tekemään voittoa. Kuntien tulisikin perata omat kustannuksensa auki; mitä voidaan tehdä paremmin, missä voidaan ajatella uudella tavalla? Kun tämä on tehty, on yhä muistettava, että kunnallinen puoli hoitaa lähes täysimääräisesti ne lapset, joilla on erityisen tuen tarpeita, vammoja, sairauksia, jotka tarvitsevat vuorohoitoa, tai ovat maahanmuuttajaperheiden kielitaidottomia lapsia ym. Toki hinta on yksityisellä edukkaampaa, kun siellä voidaan valita omiin hoidettaviin vain ”helpot lapset”. Lisäksi kun palvelusetelin arvoa (siis kunnan maksamaa osuutta) jatkuvasti korotetaan ja samalla yksityiset toimijat lisääntyvät, lisääntyy myös paine nostaa sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Piikki on auki.

Tahdon toivoa, että yksityinen ja julkinen varhaiskasvatus on Suomessa yhtä laadukasta, mutta totuuden nimissä on sanottava, että julkinen vie usein voiton. Kun toiminnassa ei mietitä voittomarginaaleja, merkitsee se lakipykälien tiukkaa noudattamista, asianmukaisia tiloja ja omaa valvontaa. Yksityisellä puolella taas kunta tekee ennalta sovitun valvontakäynnin 1-2 kertaa vuodessa. Loput 363 päivää voidaan koettaa haalia enemmän voittoja tasoa laskemalla. Toki tämä ei missään nimessä pidä paikansa kaikissa tai edes useissa yksityisissä päiväkodeissa, mutta koska sitä tapahtuu joissain, on ongelma tosi. Ja nämä tapaukset pilaavat toiminnallaan niiden oikeiden pelisääntöjen mukaan toimivienkin maineen.

Helppoa tosiaan on, että kaupungin ei yksityisissä palveluissa tarvitse huolehtia investoinneista. Tämä on totta, mutta näin tulisi olla vain siellä, jossa varhaiskasvatuksen kysyntä on hetkellisesti korkeaa, ja voidaan käyttää yksityistä palvelua täydentävänä muotona. Jos tarve on jatkuvampaa, ei ole mitään syytä olla kaupungin investoimatta omaan päiväkotiin. Ja vielä: sattuipa Turussa tapaus, jossa yksityinen päiväkoti toimi todella huonokuntoisissa tiloissa. Yhtenä päivänä terveysviranomainen sitten laittoi lapun luukulle ja kas; oli kunnan velvollisuus huolehtia lapsosille kiireesti paikat täpötäysistä omista päiväkodeistaan. Helsingissä päiväkoti meni konkurssiin ja satapäinen lapsilauma oli kaupungin sylissä. Espoossa poliisi sulki päiväkodin sen omistaja hyväksikäyttöepäilyjen vuoksi. Lapsille oli etsittävä seuraavaksi viikoksi hoitopaikka muualta. Pitää siis muistaa, että vastuu päivähoidon järjestämisestä on lopulta aina kuitenkin kunnalla.

Valinnanvapaus on jotakin, mitä nykyään kovasti mainostetaan huomaamatta, että valinnanvapaus ei aina ole hyvä asia. Joskus se vaatii esimerkiksi isoa lompakkoa. Kun vanhemmat ojentavat yksityiselle päiväkodille palvelusetelin, pyydetään heiltä sen lisäksi erisuuruisia summia. Periaatteessa maksut eivät saisi olla isompia kuin kunnallisella puolella, mutta käytännössä näin on monissa päiväkodeissa, jopa ihan julkisesti nettisivuilta tämä voidaan lukea. Maksamalla vähän enemmän, saat hiukan parempaa. Tai ylipäätään saat paikan jonon ohi. Mutta entä jos vanhemmilla ei ole varaa maksaa, ja kohta muuta vaihtoehtoa ei ole? Kun naapurissa kohta on vain yksityinen päiväkoti, voikin kysyä kenellä se valinnanvapaus on?

Esimerkiksi Turussa on pieniä päiväkotiyrittäjiä, jotka tekevät pienellä palkalla hyvää työtä. Tässä ei ole mitään paheksuttavaa, vaan heitä todella tarvitaan. Epäilyttävää sen sijaan on ne muutamat suuret, monia päiväkoteja omistavat tahot ja henkilöt. Kun palveluohjauksessa voidaan ohjata perhe yhden ihmisen päätöksellä mihin tahansa päiväkotiin, sopii toivoa ettei se ole aina se sama yksityinen laitos, jonka naapurista pyritään ohjauksella ajamaan julkinen tuotanto alas. Näin nyt tapahtuu selkeästi Turussa. Lisäksi markkinoilla on muutama monikansallinen sijoitusyhtiö, joiden verosuunnittelun jäljet johtaa veroparatiiseihin. Entä sitten, kun jonain päivänä nämä muutamat turkulaiset isommat yrittäjät, joille palvelut on keskittyneet, haluaa lähteä eläkepäiville ja myydä liiketoimintansa? Attendot, Coronariat ja Mehiläiset ovat ilomielin ostamassa niitä isolla rahalla. Päivähoito on lakisääteistä toimintaa, joka kustannetaan verovaroin. Varmempaa bisnestä saa hakea, ja parasta olisi saaada käsiinsä koko monopoli. Veronmaksajien piikki on aina auki – rahoittamaan liiketoimintaa jolla kerätään kunnallisveroeurot Luxemburgiin tai Jerseylle.