Siitä lähtien kun hallitus käynnisti ammatillisen koulutuksen reformin ja ilmoitti siihen liittyvistä leikkauksista, on kaikkialla rummutettu sellaista viestiä, että valtion säästötalkoiden nimissä ammatillisesta koulutuksesta on nyt leikattava 190 miljoonaa euroa. Virkamiehet ammatillista koulutusta järjestävissä kunnissa ovat raapineet harmaita hiuksiaan, poliitikot ovat olleet kauhuissaan säästöpaineista ja muiden kuin kunnallisten koulutuksenjärjestäjien tahoilla on osassa jo alettu sammutella valoja.

Täysin olemattomalle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan säästö ei suinkaan jää valtion kassaan budjettivajetta kaventamaan, vaan se jaetaan kokonaisuudessaan kunnille siten, että niiden asukaskohtainen rahoitusosuus toisen asteen koulutuksen järjestämisestä pienenee ensi vuonna 35 euroa/asukas. Turulle kustannusvaikutus on kutakuinkin neutraali tai nettovaikutukseltaan positiivinen. Emme siis suinkaan vain menetä kuutta miljoonaa euroa, kuten poliitikkojen on annettu ymmärtää.

Kaupunginvaltuusto on päättänyt ensi vuoden talousarvion suunnitteluluvut siinä uskossa, että ammatilliseen koulutukseen on kohdistumassa massiivinen 12,5% leikkaus ja on väistämätöntä sopeuttaa raskaalla kädellä.

Turussa ammatillisesta koulutuksesta on suunniteltu leikattavan ensi vuonna reilut pari miljoonaa. Tämä uhkaisi vakavasti opetuksen laatua ja sitä myöden koulutuksen vetovoimaisuutta. Leikkausten vaikutukset ovat kauskantoisia: osaavan työvoiman saanti Turun seudulla on tulevaisuudessa uhattuna.

Koska ammatillisen koulutuksen leikkauksista 155 miljoonaa euroa muihin kuin kunnallisiin toimijoihin, on niillä edessä kovat ajat ja koko järjestäjäverkko tulee olemaan myllerryksessä lähivuodet.

Turun omassa ammatillisessa koulutuksessa olisi mahdollisuus ensi vuonna satsata edelleen laadukkaaseen opetukseen ja jättää leikkaukset tekemättä. Samalla kun varmistettaisiin oman toiminnan laatu, olisi hyvä katsoa miten muu järjestäjäverkko ympärillä asettuu ja erottua yhä Varsinais-Suomessa ylivoimaisesti laadukkaimpana ja houkuttelevimpana koulutuksen järjestäjänä. Tämä olisi fiksua mahdollisia tulevia fuusioita silmällä pitäen. Samalla Turku voisi toteuttaa hallitusti säästöjä ammatillisessa koulutuksessa, sillä reformi antaa tähän hyvän mahdollisuuden: kun nuorten ja aikuisten ammatillisen koulutuksen väliset raja-aidat puretaan, on mahdollista käyttää olemassa olevia resursseja fiksummin ja saada synergietuja niin henkilöstön kuin tilankäytönkin osalta. Lisäksi olisi panostettava kaupungin omien ammatillisten oppilaitosten yhdistämiseen, jotta olisimme jatkossakin vetovoimainen ja kilpailukykyinen ammatillisen koulutuksen järjestäjä.

Turku onkin nyt valinnan edessä. Ammatilliseen koulutukseen olisi nyt varaa satsata, mutta halutaanko kuitenkin edetä puolitotuuksien valossa ja leikata vaikkei leikkaamisen tarvetta olekaan?