Yleisesti käytäntö lienee, että isommalla rahalla saa jotakin parempaa ja enemmän. Nyt perusporvarihallituksemme on kumoamassa tämän uskomuksen, kun se sääti lait joilla lasten subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen poistuu ja ryhmäkokoja kasvatetaan. Samalla perheiden varhaiskasvatuksesta maksamiin hintoihin kaavaillaan roimia korotuksia

On erittäin ongelmallista ja kyseenalaista, että samalla kun palvelun laatua merkittävällä tavalla heikennetään, nostetaan sen maksuja. Yhteiskunnallisesti ajatellen varhaiskasvatus on palvelu, joka tuottaa suurta lisäarvoa. Siksi olisikin tärkeää, että siihen osallistumisaste kasvaisi, ei laskisi. Suuret nousut maksuissa ovat omiaan heikentämään palvelun kysyntää eikä tällaista kehitystä voi hyväksyä. Varhaiskasvatuksen merkitys ja sen vaikutukset lapsen tulevaisuuteen tunnustetaan laajasti. Suomessa siihen osallistuminen on kuitenkin huomattavan vähäistä jo nyt verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin, joissa 3-vuotiaista lapsista 90% osallistuu varhaiskasvatukseen. Suomessa luku on vaatimaton 70%, joskin viime vuosina osallistumisastetta on kyetty nostamaan. Nyt tämä positiivinen kehitys uhkaa romuttua.

Jo nyt perhe, jonka vanhempien yhteenlasketut tulot ovat 6000e kuukaudessa, maksaa kahden lapsen päivähoidosta rapiat 500e kuukaudessa. Jos korotukset menevät läpi, olisi maksu jatkossa pitkälti yli 600e kuukaudessa. Varsin vaatimattomillakin tuloilla maksut siis ovat jo merkittäviä. Jatkossa tällaisella perheellä olisi vuodessa yli 1400e vähemmän käytettävänä kulutukseen mitä voidaan pitää suurena summana niin perheen kuin kokonaiskysynnänkin kannalta. Esim. Vihreät ovat esittäneet suurituloisille vielä nykyistä korkeampia maksuja. Tällöin vaarana olisi kuitenkin palvelun ostaminen vielä kalliimmalla jostakin muualta kuin kunnan järjestämänä, koska erotus ei olisi enää merkittävä. Näissä eliitin päiväkodeissa tarjottaisiin pienempiä ryhmäkokoja ja parempaa palvelua. Vaarana olisi lasten jakautuminen kahteen kastiin.

Varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja kasvua, mutta on samalla merkittävä työmarkkinoille osallistumista tukeva palvelu. Jo nykytasolla varhaiskasvatuksen asiakasmaksut muodostavat kannustinloukkuja työhön osallistumiselle. Asiakasmaksujen merkittävä korotus on omiaan vähentämään pienten lasten vanhempien osallistumista työmarkkinoille. Yhteiskunnallisesti ja talouspoliittisesti tällainen kehitys on huolestuttavaa.

Kaikkinensa varhaiskasvatukseen kohdistuvat muutokset niin palvelussa kuin maksuissa ovat täysin järjettömiä. Perheiden valinnanvapaudesta puhutaan paljon, mutta muutokset kutistavat valinnanmahdollisuudet olemattomiin. Sekä perheitä että kuntia hyödyntäisi parhaiten varhaiskasvatuksen joustavoittaminen siirtymällä enemmän kohti tuntiperusteista maksua – siis muutaman portaan lisäämistä tunti- ja maksuluokkiin. Tämä palvelisi hienosti eri elämäntilanteissa olevia siinä missä lapsiakin. Monissa kunnissa kokeiluja on jo ollut ja uudistukset hyväksi havaittu. Harmi vain että nyt hallitus romuttaa kaiken joustavuuden – ja koko varhaiskasvatuksen laadun ja idean – ideologiansa sokaisemana.