Lähiöiden eriarvoistuminen pysähtyy hyödyntämällä niiden voimavarat

Helsingin Sanomat uutisoi 23.4.2017 THL:n tutkimuksesta, jonka mukaan erityisesti Turussa asuinalueiden väliset erot kasvavat: rikkaat ja köyhät, kantaväestö ja maahanmuuttajataustaiset keskittyvät yhä enemmän omille asuinalueilleen. Alueiden eriytyminen johtuu ennen kaikkea kaupunkisuunnittelusta ja asuntopolitiikasta ja tiettyjen palvelujen, kuten koulujen, ominaisuuksilla voi olla merkitystä lapsiperheiden muuttoliikkeeseen.
Kun eriytiminen on lähtenyt käyntiin, ruokkii se usein itse itseään. Nyt Turussa olisikin korkea aika puuttua asuinalueiden eriarvoistumiseen. Turun SDP:n julkaisi alkuvuodesta oman asuinalueiden kehittämisohjelman ja toivoo, että kaupungissa käynnistettäisiin laajempi kehittämisohjelma, joka valmisteltaisiin yhteistyössä kaupungin, asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa.

THL:n tutkimuksen mukaan Turussa eriytymiskehitys on kiihtynyt, koska asuntopulaa ei ole ollut eikä näin ollen viime vuosina kaupunkisuunnittelulla tai asuntopolitiikalla ole voitu asiaan vaikuttaa. Nyt Turun kasvaessa voimakkaasti ja kasvun kiihtyessä lähitulevaisuudessa, on lähiöt nähtävä tiivistyvän kaupunkirakenteen voimavarana, joissa on suuri täydennysrakentamisen potentiaali asuntotarpeeseen vastattaessa. Turun kannattaa rakentaa sinne, missä jo on olemassa olevat palvelut ja infra. Täydennysrakentamisen yhteydessä tulee huolehtia viher- ja virkistysalueiden säilymisestä ja liikunta- ja ulkoilumahdollisuuksien turvaamisesta sekä lisäämisestä asumisviihtyisyyden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Tulevaisuuden Turussa keskiöön nousevat palvelujen turvaaminen, liikkuminen ja liikenneyhteydet. Näistä tulisi muodostaa kokonaisuus joka palvelee eri asuinalueita. Tarvitsemme uutta ajattelua erityisesti lapsiperheiden ja ikäihmisten palvelujen tarjonnasta eri asuinalueilla. Asuntorakentamisen pitää olla monimuotoista ja tarjota vaihtoehtoja eri ryhmille ja palvelujen pitää pysyä tässä mukana. Palveluita tulee koota suurempiin kokonaisuuksiin, esimerkiksi monitoimitaloihin, jotka sijaitsevat asuinalueiden keskellä ja joiden tilat palvelevat niin päiväkoteja, kouluja, kirjastoja, nuorisoa kuin alueensa asukkaita esimerkiksi asukasolohuoneina ja toimintatiloina.

Väestön ikääntyessä olisi ikäihmisten palveluasumista lisättävä lähiöissä, sillä moni haluaa asua tutulla kotiseudullaan elämänsä loppuun. Tämä on ikäihmisille tärkeää, sillä vähäiset muutokset ja tuttu ympäristö ylläpitävät toimintakykyä. Toisaalta ikäihmisten palvelutalot lähiöissä voisivat houkutella myös yritystoimintaa, kuten hyvinvointipalveluja ja kahvila- sekä ravintolapalveluita.

Hyvät joukkoliikenneyhteydet nostavat asuinalueiden vetovoimaa merkittävästi. Tulevaisuudessa joukkoliikenteeseen ja kevyenliikenteen kulkuyhteyksiin on panostettava nykyistä enemmän. Asuinalueiden tulee kytkeytyä kaupungin keskustaan sekä toisiinsa sujuvin yhteyksin, jolloin myös palvelut ovat laajemman asukaskunnan saavutettavissa.

Voisimme ottaa historiasta oppia. Kun lähiöt aikanaan rakennettiin, viihtyivät niissä eri elämäntilanteissa olevat ihmiset, erityisesti lapsiperheet. Toimivat, nykyaikaiset asunnot, viihtyisä asuinympäristö, palvelujen saatavuus ja kaupunkikeskuksen läheisyys olivat avainasemassa lähiöiden houkuttelevuudelle. Päivitetään samat tarpeet 2020-luvulle ja nostetaan lähiöt uuteen kukoistukseen.

Kommentit

Jätä kommentti