Lapsissa on tulevaisuus

Lapsissa on tulevaisuus

Suomi on suuren haasteen edessä. Syntyvyys on ennätyksellisen alhaisella tasolla ja ikäluokat ovat pienentynet viime vuosina viidenneksellä. Samalla väestö ikääntyy ja sen myötä eläke- hoiva- ja terveysmenot kasvavat. Uuden sukupolven kasvaessa työikäiseksi, on se aivan liian pieni huoltosuhteemme parantamiseksi ja jotta hyvinvointivaltiomme säilyisi sellaisena kuin sen tunnemme – tai tulisi paremmaksi kuten tahdomme sen tulevan.

Samalla myös yhä useampi nuori vailla toisen asteen tutkintoa, työpaikkaa tai näkymää tulevaisuudestaan. Lasten huostaanotot ovat kasvaneet 90-luvun alkuvuosista valtavasti ja köyhyydessä elää yli satatuhatta lasta. Nuorten syrjäytyminen ja sen torjunta on noussut viime vuosina keskeiseksi teemaksi ja esimerkiksi nuorisotakuu osaltaan puuttuu tähän. Kuitenkin, yhä tärkeämpää olisi pureutua nuorten syrjäytymisen ja pahoinvoinnin perimmäisiin juurisyihin. Seuraavaksi keskiöön on nostettava lasten ja lapsiperheiden hyvinvointi ja niiden tukeminen kaikin keinoin.

Tärkeiksi syrjäytymiseltä suojaaviksi tekijöiksi on eri tutkimuksissa noussut varhainen tuki perheille eri elämäntilanteissa ja nuorten tukeminen entistä vahvemmin kouluissa ja oppilaitoksissa. Lasta ei tulisi enää käsitellä toimintasuunnitelmissa ja strategioissa erillisenä vaan keskiössä tulee olla nimenomaan perhe, josta monet ongelmat ja toisaalta myös hyvinvointi lapsella kumpuavat.

Suomessa lapsilla sanotaan olevan mahdollisuuksien tasa-arvo, siis tasavertaiset lähtökohdat elämäänsä. Kuitenkin vanhempien koulutustausta vaikuttaa merkittävästi lapsen koulumenestykseen ja koulutustasoon. Toisaalta myös köyhyyden ja syrjäytyneisyyden tiedetään olevan Suomessa jo ylisukupolvista.

Keskiöön on siis nostettava jatkossa ei vain lapsia, vaan lapsiperheet. Lapsiperheköyhyys on häpeätahra joka on Suomesta poistettava. Toimeentulotuesta ei pitäisi leikata lapsilisää. Erityisesti tulisi parantaa yksinhuoltajien toimeentuloa. Perhevapaiden käyttö tulisi mahdollistaa siihen asti, että lapsi aloittaa koulutiensä ja osa-aikatyöstä tehdä helpompaa ja näin tukea lapsiperheiden jaksamista. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava ensi tilassa ja varhaiskasvatuksesta tehtävä velvoittavaa ja maksutonta neljävuotiaasta lähtien. Koska suurin osa lapsista kohdataan varhaiskasvatuksen piirissä, tulisi tätä kautta tukea myös perheiden jaksamista arjessa. Perhetyöntekijät ja psykologit varhaiskasvatuksessa kykenisivät pureutumaan ongelmiin jo ennen kuin ne kärjistyvät. Äitiys- lasten- ja perheneuvoloiden resursseja tulee vahvistaa siten, ettei kenenkään perheen huoli jää kuulematta ja apu saamatta hyvissä ajoin. Ensiarvoisen tärkeää on resurssoida nämä toimenpiteet valtion taholta täysimääräisesti, sillä suurin osa niistä toteutetaan kunnissa.

Lapsiin ja perheisiin panostaminen tukee sitä, että jokainen lapsi kasvaa mahdollisuuksiensa mittaiseksi ja löytää paikkansa yhteiskunnasta. Samalla lapsiin ja perheisiin panostaminen edistää myös ihmisten turvallisuuden tunnetta omasta elämästään ja tulevaisuudestaan. Lapsi- ja perheystävällisessä yhteiskunnassa halutaan saada lapsia, kun tiedetään apua ja tukea saatavan tarvittaessa.

Kommentit

Jätä kommentti