#Porukka päättää

Demarinuoret käynnisti tänään #Porukka päättää – nimisen kampanjan, jonka ideana on kertoa millainen maailma olisi, jos me saisimme siitä päättää. Tarkoituksena on myös kertoa oma tarina siitä, miten minusta tuli demari?

Miten minusta tuli demari?

Sattuipa joskus niin, että synnyin perheeseen, jossa minulle on aina opetettu kunnioittamaan kaikkia ihmisiä siitä riippumatta, mistä lähtökohdista nämä ovat peräisin. Arvostamaan kaveria, olipa hän minkä värinen tai uskontokunnan edustaja tahansa. Ymmärtämään, ettei varallisuus määrittele ihmistä. Ja muistamaan, ettei kaveria koskaan jätetä. Ei ketään.

Olen kasvanut osin tietämättänikin sosialidemokratian parissa. Lapsena perheeni ympärillä oli paljon puolueen jäseniä, ystävinä ja tuttavina. Olin myös melko aktiivisesti mukana Nuorten Kotkien toiminnassa. Yhteiskunta ja politiikka ovat aina kiinnostaneet. Ihmisten eriarvoisuus on suututtanut ja tavallisen ihmisen asiat pohdituttaneet. Olen aina halunnut olla osaltani tekemässä maailmasta parempaa ja oikeudenmukaisempaa. Olikin itsestään selvää, että liityin sosialidemokraattiseen puolueeseen 17-vuotiaana, vuonna 2004. Muutamaan vuoteen en töiltäni ehtinyt toiminnassa olemaan mukana, mutta vuoden 2010 alussa vanha perhetuttu ja suuren turkulaisen demariyhdistyksen puheenjohtaja Ilari Luojola houkutteli minut aktivoitumaan. Sille tielle olen jäänyt.

**

Jos minä saisin päättää…

Sosialidemokraatit ovat rakentaneet Suomen sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Nyt yhteiskuntamme yllä leijuu tummia pilviä, joita karkottamaan sosialidemokraatteja yhä tarvitaan. Karkottamaan pilviä ja tekemään yhä uutta maisemaa, sillä yhteiskuntamme ei ole koskaan valmis.

Suomen pitää olla tulevaisuudessa maa, jossa jokainen apua tarvitseva sitä saa. Jokaisen on pystyttävä elämään työstään saamallaan palkalla ja jokaisella Suomessa työskentelevällä on oltava samat työehdot. Jokaisella lapsella on oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja opetukseen vanhempien tulotasosta ja taustasta riippumatta. Kukaan ei putoa kyydistä pois vaan jokaisella on yhtäläiset ja todelliset mahdollisuudet edetä elämässään. Sairastuminen ei saa olla kenellekään taloudellinen tragedia ja hyvää hoitoa on saatava varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.  Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen.

Kaikki tämä vaatii rahaa mutta tuo sitä myös toteutuessaan. Kun ihmiset Suomessa voivat hyvin, voi Suomikin hyvin ja menestyy. Rahan valuminen veroparatiiseihin on tukittava ja hyvinvointipalvelujen siirtyminen monikansallisille sijoitusyhtiöille pysäytettävä. Varallisuuden kasautuminen harvoille on estettävä jättimäisten perintöjen verotusta kiristämällä. Pörssiyhtiöt on saatava investoimaan ja innovoimaan ja sitä kautta luomaan työpaikkoja, eikä vain tuottamaan mahdollisimman isoa voittoa osakkailleen.

Kommentit

Jätä kommentti