Saaristomeren pelastamiseen tarvitaan tekoja sanahelinän sijaan

Maakuntajohtaja Kari Häkämies (kok.) kertoi Turun Sanomissa 29.8. olevansa tyytyväinen Saaristomeren suojelutoimien saamaan rahoitukseen valtionvarainministeriön ensi vuoden talousarvioesityksessä. Myös hallitusohjelman Saaristomeri-kirjauksia on kesän mittaan eri tahojen toimesta kiitelty. Taitaa kuitenkin olla niin, että kehut ovat vähintäänkin liioiteltuja ja ennenaikaisia.

Kun valtiovarainministeriön budjettiesitystä tarkastelee hieman tarkemmin, selviää karu totuus niin Saaristomeren kuin ylipäätään kaiken luonnonsuojelun resurssoinnissa. Tarkalleen ottaen turkulaisen pääministeri Petteri Orpon hallitus on leikkaamassa vesien- ja ympäristönhoidosta peräti 40 miljoonaa euroa. Saaristomeriohjelman rahoituskaan ei ole sillä tasolla, millä sen tulisi olla, jotta tavoite sen poistumisesta Itämeren suojelukomissio Helcomin Hot Spot -listalta vuonna 2027 toteutuisi. Saaristomeren suojeluun kohdistettava rahoitus näyttääkin olevan vähenemässä viime hallituskauteen verrattuna. Lisäksi leikkaus luonnon- ja vesiensuojelun rahoituksessa on niin suuri, että kaikenlainen ympäristönsuojelu vaikeutuu tulevina vuosina huomattavasti. Toivottavaa on, että hallituksen budjettiriihessä tähän karulta näyttävään tilanteeseen tulisi vielä muutosta parempaan.

On todettava, että Saaristomeren suojelun osalta myös hallitusohjelma jää pelkäksi sanahelinäksi ja toiveiden tynnyriksi. Niin kauan, kun Saaristomereen valuvan maatalouden aiheuttaman ravinnekuormituksen vähentäminen perustuu vapaaehtoisuuteen tai ravinnekuormituksen aiheuttajia ei sanktioida, ei meren tila tule merkittävästi kohenemaan.

Suomessakin olemme vuosien varrella olleet aktiivisia osoittamaan sormella muita Itämeren huonosta tilasta vastuullisia. Kuuluisat Pietarin jätevedet on kuitenkin putsattu jo aikoja sitten ja nyt meidän tulisi siivota oma paikallinen ympäristökatastrofimme Saaristomeressä. On häpeällistä, ettei kunnollisia toimenpiteitä olla vieläkään saamassa aikaan, vaikka Saaristomerellä ei ole aikaa odottaa.

Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 13.9.2023

Kommentit

Jätä kommentti